ajatuksia taiteen ja kulttuurin markkinoinnista

markkinointi on yksinkertaistettuna kaupallista toimintaa, jonka päämääränä on saada taho X ostamaan hyödyke Y. markkinointi on viestintää, tiedottamista, jonka ydin on jonkin tuotteen tai yrityksen perusajatus mahdollisimman lyhyesti, yksinkertaisesti ja mielellään houkuttelevasti.

eroaako taiteen ja kulttuurin markkinointi puhtaasti kaupallisesta markkinoinnista? taide ja kulttuuri käsitetään ainutkertiseksi, usein myös tavallaan aineettomaksi hyödykkeeksi (kokemus), niissä määräävät eri arvot kuin markkinataloudessa. vaikka taide ei seuraa kilpailun logiikkaa, ainakaan sen luomistilanteessa, täytyy sitäkin markkinoida. taidekin kilpailee huomiosta toisten kulttuurituotteiden kanssa. mielestäni kulttuurin markkinoinnissa ei kuitenkaa tulisi lähteä siitä, että tuote muokataan sopivaksi yleisölle, vaan tuotteelle, taideteokselle, on löydettävä sopiva yleisö. kun tämä yleisö löydetään ja tuodaan kontaktiin taiteilijan tai taideteoksen kanssa, saavutetaan siitä paras mahdollinen taloudellinen hyöty. markkinointi siis sovitetaan sopivaksi taiteelle, ei toisinpäin. taiteilijan motiivaista useimmiten ensisijainen on itseilmaisu, ei niinkään taloudellinen hyöty. tämä on syytä muistaa kulttuuria markkinoidessa. ei siten, että mahdolliset tulot pyrittäisiin minimoimaan tai kääntämään pois, mutta tiettyä hienovaraisuutta noudatettaessa markkinointitilanteessa. kulttuuria ei voi – tai voi, mutta mielestäni se on irvokasta – myydä kuin leipää.

---