AIDA
hansakorttelin hansatorilla on suomen markkinointiliiton kultajyvä-palkinnolla palkittuja mainoksia. mainoksissa yhteneväinen teema näytti olevan taiteellisuus sekä huomion saaminen hätkähdyttämällä eli katsojan huomion kiinnittäminen ensisilmäyksellä. tarkastelin palkittuja mainoksia AIDA-kaavan kautta.
eräs palkituista mainoksista oli veikon koneen digiboksimainos. mainoksessa oli suuri kuva lumisadetta näyttävästä TV-ruudusta. AIDA-kaavan ensimmäin vaihe on havitseminen, ja kuva oli kieltämättä havahduttava. lumisadetta näyttävä TV-ruutu on yllättävänkin dramaattinen elementti. kuitenkaan ensisilmäyksellä ei selvinnyt mitä julisteessa mainostetaan, sillä ilmoitus huokeista digibokseista oli melko pienellä ilmoituksen alalaidassa.
AIDA-kaavan toinen vaihe on kiinnostuminen tuotteesta. jos mainoksen näkevä henkilö ottaa toisenkin silmäyksen mainokseen ja huomaa alalaidan tekstin, saattaa hän kiinnostua digiboksista, etenkin jos ei vielä sellaista omista. julisteen kuva kun on varoittava muistutus siitä, millaista ohjelmaa pian on luvassa jos ei boksia vielä löydy.
kaavan kolmas vaihe on haluaminen. kyseinen mainos saa varmastikin sellaista vielä omistamattoman kuluttajan haluamaan digiboksia tai ainakin se muistuttaa boksin hankkimisen välttämättömyydestä jos mielii telkkaria katsella.
neljäs vaihe onkin toimiminen eli asiakas ostaa kyseisen tuotteen. koska veikon koneen logo ei ollut erityisen hyvin esillä, on mahdollista ettei kuluttaja osta boksiaan juuri sieltä, mutta vääjämättä suurin osa televisioviihteen ystävistä tulee sen jostain ostamaan.
toinen huomioni erityisesti saanut mainos, tai pikemminkin mainossarja oli agricolan juhlavuotta mainostava julisteryhmä. julisteissa oli kuvattuna myös melko dramaattisin kääntein erilaisia tilanteita kuten poliisimiestä tilanteessa, missikisojen voittajaa sekä tyhjää lavaa juuri ennen bändin sille astumista. kaikissa kuvissa oli mukana aapinen ja toteamus siitä, että kaiken toiminnan takana on kieli, toisinsanoen suomen kieli.
koska mainokset eivät yrittäneet varsinaisesti myydä mitään, jää niiden AIDA-arvio hieman vajaavaiseksi. ensimmäinen kohta eli huomion kiinnittäminen toteutui erinomaisesti ilmeikkäillä ja huomiota herättävillä julisteilla. julisteet kutsuivat katsomaan niitä tarkemmin, joten myös kiinnostuminen toteutui hyvin. kun huomasi jokaisessa kuvassa olevan aapisen ja niiden alalaidassa olevan tekstin, tuli selväksi myös mistä on kyse. haluaminen ja toimiminen taas jäävät hieman avoimemmiksi. ehkä julisteilla vain pyritään muistuttamaan ihmisiä agricolan juhlavuodesta ja siitä, miten hieno asia oma kieli on. tämä saattaa saada ihmiset kenties osallistumaan juhlavuoden rientoihin tai muuten vain harrastamaan äidinkieltä esimerkiksi kaunokirjallisuuden parissa.
näyttäisi siltä, että nykyaikaisessa mainostamisessa kiinnitetään huomiota erityisesti AIDA-kaavan kahteen ensimmäiseen kohtaan. usein ensisilmäyksellä ei selviä, mistä on kyse mutta kuluttajan huomio kyllä saadan ja sen jälkeen mielenkiintoisen kuvan kautta myös tuote pääsee esille. kuluttajan omaan huomiokykyyn luotetaan, koska mainokset eivät ole vanhan koulun suurilla kirjaimilla tuotetta mainostavia faktalistoja. mainokset jopa tavallaan haastavat kuluttajan, joka saattaa jättää positiivisen kuvan tuotteesta päällekäyvän julistamisen sijasta.
taalintehdas
tänään kävimme taalintehtaan idyllisessä pikkukaupungissa tutustumassa paikallisen keramiikkayrittäjän ceracon-yritykseen. meren rannalla oleva työpaja/kauppa piti sisällään laatuun ja ammattitaitoon luottavan yrittäjän ja tämän omaleimaisen ja hienon kermiikkamalliston, joka käsitti kaikenlaista teemukeista ja koriste-esineistä kaakeliuuneihin.
tehtävänämme on tehdä kyseiselle yritykselle markkinointisuunnitelma. mielenkiintoinen haaste, mutta uskoisin että noin selkeällä toimenkuvalla varustetulle yritykselle markkinointisuunnitelman tekeminen ei kuitenkaan ole hurjan vaikeaa.
nykyään sanat kuten “kotimainen”, “laadukas” ja “uniikki” ovat korkeassa arvossa ja kyseisen yrityksen tuotteet ovat kaikkea sitä. nyt vain olisi syytä saada ihmiset löytämään tuohon rantapajaan tai ainakin pian avautuville verkkosivuille.
sponsorointia + markkinointia
sponsorointi on aina kuulostanut minusta varsin yksiulotteiselta toiminnalta: varat luovuttava taho tekee armeliaan lahjoituksen rahaa anovalle. sponsoroitava osapuoli laittaa kiitokseksi lahjoittajan nimen tai logon näkyviin.
asia ei kuitenkaan ole näin yksiulotteinen, sponsorointi on nimittäin ennenkaikkea yhteistyötä. sponsoroivalla taholla, esimerkiksi yrityksellä, tavoite on vuokrata sponsoroitavan imagoa. niinpä sponsorit valitsevatkin sponsoroitavikseen tahoja, joista uskovat kohderyhmänsä olevan kiinnostuneita. sponsoroijan tunnuksen näkeminen kohderyhmää miellyttävässä yhteydessä on varsin arvokasta tuotekuvan kehittämistä, joka johtaa parhaimmillaan tunnettavuuden paranemiseen ja myynnin kasvuun.
sponsoroitavalla taholla yhteistyön hyöty on – ehkä jo arvaattekin – saatavat varat, joita ilman se ei välttämättä saisi projektiaan toteutettua. suhde sponsoriin on parhaassa tapauksessa pitkäkestoinen yhteistyö, joka hyödyttää kumpaakin osapuolta.
sekä sponsorivaroja hakevan että niitä myöntävän tahon on hyvä harkita yhteistyökumppaninsa huolella ja perustellusti, jotta sponsorisuhde olisi luonnollisen oloinen eikä vaikuttaisi räikeältä tai epäsopivalta kummankaan osapuolen kohderyhmästä. esimerkiksi alko sponsoroimassa raittiusyhdistyksen tapahtumaa olisi arvoiltaan melkoisessa ristiriidassa.
samaan aikaan toisaalla…
nykyaikaisen markkinoinnin keinot ovat hämmästyttävän ihmisläheisiä ja yksinkertaisia. vanhanaikaisen, tosin aina ajankohtaisen, massamediamarkkinoinnin rinnalle on tullut uusia markkinointikeinoja, jotka ovat tavallaan melkoisen nerokkaita.
tällaisia keinoja ovat muun muassa perinteiseen “puskaradioon” luottavat keinot buzz-markkinointi ja hopotus. kummassakin kyse on siitä, että tavalliset ihmiset suosittelevat tuotteita toisilleen. suosittelijat eivät kuitenkaan ole aivan pyyteettömiä, vaan vastaanottavat ilosanoman levityksen vastineeksi ilmaisia tuotteita. tätä strategiaa voi myös kätevästi hyödyntää internetissä, esimerkiksi blogeissa. mmmm, oletteko muuten maistaneet lipton-teetä? voin suositella…!
tällainen markkinointi kuitenkin toimii parhaiten tuotteita markkinoitaessa, kulttuurialalla sille on hieman hankala keksiä sovellutusta. “jos saat ilmaisen lipun tulevaan tapahtumaamme, voitko kertoa ystävillesi, miten mahtava tapahtuma se tulee olemaan?”
kulttuurialalla toimivampi keino voisi olla toinen uudehko markkinoinnin innovaatio, sissimarkkinointi. se perustuu yksinkertaisiin, epätyypillisiin keinoihin joilla markkinoitava tuote voidaan ujuttaa ihmisten huomion kohteeksi. klassinen esimerkki tästä ovat esimerkiksi flyerit ja street teamit sekä muutenkin markkinoinnin vieminen sinne missä ihmiset liikkuvat kuten kaduille, kahviloihin ja ravintoloihin.
markkinointia
tsau,
tämän päivän luennoilla käsiteltiin markkinoinnin kilpailukeinoja, markkinointiviestintää sekä markkinointisuunnitelman laatimista. viimeiseen kohtaan palataan muutaman viikon kuluttua, joten siihen tutustuttiin vain pintapuolisesti.
markkinoinnin kilpailukeinot ovat keinoja, joilla pyritään vaikuttamaan kuluttajan käyttäytymiseen ja saavuttamaan markkinoinnille asetetut tavoitteet. markkinoinnin kilapilukeinomalleja ovat seimerkiksi mystisen kuuloiset 4P ja 30R.
4P on jerome mc carthyn vuonna 1961 lanseeraama kilpailukeinomalli. neljä peetä ovat product eli tuote, price eli hinta, place eli paikka ja promotion eli mainonta. näihin seikkoihin huomiota kiinnittämällä voidaan luoda kilpailukeino, joka toimii erityisen hyvin halpojen kulutushyödykkeiden markkinoinnissa. kilpailukeinomallia on kuitenkin kritisoitu siitä, että sen oletuksena on pikemminkin kertamyyntimarkkinointi kuin pysyvän asiakassuhteen luominen. malli on myös nähty liian yrityskeskeisenä, yksinkertaistavana ja ulospäinsuuntautuneena.
4P on laajennettu hieman yksityiskohtaisemmaksi 7P-malliksi vuonna 1981. uudet kolme peetä ovat people eli ihmiset, process eli asiakaspalvelu sekä physical evidence eli tuotteen fyysinen ulkoasu.
markkinointiviestinnän tavoitteita ovat yrityksen ja sen tuotteiden tunnetuksi tekeminen, yrityksestä syntyvien mielikuvien parantaminen sekä luonnollisesti kannattava myynti. viestinnän eli mainonnan muoto valitaan tavoitteen, kohderyhmän, tuotteen ominaisuuksien, kilpailijoiden sekä taloudellisuuden perusteella.
markkinointisuunnitelma laaditaan yrityksen ominaisuuksia sekä sen markkinoita ja kilpailijoita analysoimalla. se voidaan laatia eri tavoin riippuen sen aikajänteestä. suunnitelma voidaan laatia koskemaan pidempiä aikoja, esimerkiksi vuosia, mutta toisaalta myös viikko- ja päiväkohtaisesti. erityisiä kampanjoita varten voidaan myös laatia markkinointisuunnitelmia. palaan markkinointisuunnitelmaan tarkemmin, kuten mainittua, kun niitä on käsitelty enemmän muutaman viikon kuluttua.
B83
tuotteistaminen
rakkaat lukijani,
tuotteistamisen tarkoitus on muokata jostain kohteesta helposti omaksuttava, myytävä ja ostettava, napakka paketti. kohteen markkinointi helpottuu huomattavasti tuotteistamisen avulla. tuotteistettua kohdetta voidaan kuvailla kiinnostuneelle muutamalla lauseella ja näin luoda selkeä mielikuva siitä, mitä on tarjolla.
tuotteistamisella on eittämättä paljon hyviä puolia sekä tuotteen tarjoajan että asiakkaan kannalta. tuotteistaminen auttaa myös kohteen tarjoajaa saamaan tuotteestaan jäsennellymmän käsityksen esimerkiksi hinnoittelua ajatellen.
kulttuurialalla, vaikkapa tapahtumaa markkinoitaessa, sen tuotteistaminen on ehdottoman järkevää, jopa välttämätöntä. selkeä kokonaiskuva tapahtumasta auttaa sen markkinoinnissa ja on todennäköistä, että kohderyhmä löytää paikan päälle, mikäli tapahtumalla on jokin selkeä kohderyhmä.
kullttuuri – ja taidealalla tuotteistaminen saattaa kuitenkin olla vahingollistakin, erityisesti kohteen pakottaminen “yhdellä lauseella kuvailtavaan” karsinaan. ajatellaanpa esimerkiksi taidemaalaria, joka tuotteistaa itsensä vaikkapa kubistisia, pastellivärisiä tauluja maalaavaksi taiteilijaksi. tuotteistaminen saattaa pahimmillaan ajaa maalarin tilanteeseen, jossa hän itsensä toteuttamisen sijasta yrittää vain pitää yllä itsestään antamaansa imagoa. onko tällaisessa tilantessa kyseessä enää “taide”, vai yleisön odotuksia täyttämään pyrkivä laskelmoitu tuotanto?
toisaalta, jos kyseinen kuvitteellinen kubistinen pastellimaalari seuraa omaa taiteellista kunnianhimoaan ja päättääkin maalata jotain aivan erilaista kuin hänen tuotteistettu imagonsa lupaa, pettyykö hänen yleisönsä tällöin?
yhteenvetona totean, että tuotteistaminen on usein paikallaan myös kulttuurialalla, mutta sen kanssa on mielestäni oltava joissain tapauksissa hyvin hienovaraisia. haluaisin myös uskoa naiivisti, että hieno kulttuurituote löytää yleisönsä omilla avuillaan ilman minkäänlaista tuotteistamista tai imagonluontia, mutta näin ilmeisesti käy vain hyvin harvoissa tapauksissa.
Hello world!
Welcome to WordPress.com. This is your first post. Edit or delete it and start blogging!
